Tarinamme
Vauhti-Matin Ratsutila
Vauhti-Matin Ratsutila Oy on helmikuussa 2021 perustettu, islanninhevosvaelluksia tarjoava yritys. Ratsutila sijaitsee pitkän Ähtärinjärven itärannalla, rauhallisen maalaismaiseman keskellä Soinin kunnassa. Ähtärin rajalle on matkaa vain pari kilometriä.
Vauhti-Matin Ratsutilalta pääsee sujuvasti Itä-Ähtärin laajoille metsäreiteille, joiden varrella on jo valmiiksi mukavia laavuja ja pysähdyspaikkoja. Elämykselliset eväsretket luonnon keskellä rauhallisten ja varmajalkaisten islanninhevosten kanssa ovatkin monien mielestä parasta terapiaa arjen kiireen keskellä. Vauhti-Matin Ratsutilan toimintatapaan kuuluu kiireetön ja leppoisa touhuaminen hevosten kanssa.
Vauhti-Matti – nimen tarina
Itä-Ähtärin tien varrella, lähellä Ähtärinjärven rantaa, Soinin kunnan puolella asui kuolemaansa asti armottoman kova hevosmies, Matti Kujala. Hän harrasti raviurheilua maanviljelyn ja taksin ajon lomassa. Tallissa oli aikojen saatossa niin suomenhevosia kuin myös lämminverisiä ravureita. Vaikka tilalla ei lähes kymmeneen vuoteen ollut enää yhtään hevosta, raviurheilua Matti seurasi innokkaasti aina kuolemaansa asti.
Matti oli suuri persoona, joka Itä-Ähtärin kyläläisten ja saman alueen soinilaisten keskuudessa sai lempinimen Vauhti-Matti. Nimi juontui Matin perin rauhallisesta olemuksesta. Koskaan ei ollut niin kiire mihinkään hommaan, etteikö ennen sitä ehtinyt pistää pari ”norttia” palamaan ja jutustella ihmisten kanssa elämän menosta. Myös hänen puhetyylinsä oli kovin verkkaisa mutta sitäkin värikkäämpi. Vauhti-Matin Ratsutila tuo hevoset takaisin Kujalan tilalle. Kylän ihmiset ovatkin sitä mieltä, että Vauhti-Matti katselee nyt tyytyväisenä ”pilven reunalta”, kun hevoset ja luontoa arvostavat ihmiset ovat palanneet hänen entisille tiluksilleen.
Luontoa ja elämyksiä
Nautitaan luonnosta – eläinten ehdoilla
En edes muista, milloin olen viimeksi kuullut kiurun liverrystä korkealla taivaankannella yhtä paljon kuin tänä kesänä. Kiurun laulu kuului vahvasti lapsuuteni muistoihin karjatilalla. Vauhti-Matin Ratsutila ja hevoset ovat tuoneet luonnon taas lähelle meitä. Haarapääskysten laulua ja narskutusta ei väsy kuuntelemaan. Pihattotalliin ja tilan rakennuksiin on tehnyt pesänsä kolme pääskyspariskuntaa. Yksi pari oli niin nokkela, että rakensi pesänsä turvakameran päälle. Ei pääse pesärosvo yllättämään tai jää ainakin kiinni tallenteen avulla.
On jotenkin tosi hienoa, kun maastovaelluksilla metsän eläimet eivät juurikaan pelkää ratsukoita. Teerenpoikaset emoineen saattavat vilistää poluilla melkein hevosten jaloissa. Töyhtöhyypät paimentavat poikasiaan ihan peltotien reunassa ja käärmekin voi vapaasti luikerrella tien poikki ilman, että hevoset olisivat moksiskaan. Tosin yksi kolmesta joutsenesta alkoi kerran vähän ärhentelemään siivet levällään meille ohi meneville ratsastajille. Hevoset eivät edes vilkaisseet kiukkuista joutsenta, joten sekin päätti lopulta lähteä muiden perään kohti Ähtärinjärveä.
Juuri nyt on todella paha paarma-aika. Hevoset ovat paarmoista niin hermostuneita, että maastoon ei kannata lähteä. Toki armoton hellekin rajoittaa ratsastusta jo eläinsuojelullisista syistä. Hevoset viettävätkin suurimman osan päivästä pihattotallin sisimmässä osassa, jossa on viileää ja hämärää. Paarmat eivät tule sisälle. Toivottavasti ilmat pian viilenevät ja pääsemme asiakkaiden ja hevosten kanssa nauttimaan ratsastuksesta ja luonnon rauhasta metsäpoluille ja pikkuteille.